Syystapaaminen Hossassa toteutui jälleen hienossa seurassa sekä upeiden melontamaisemien äärellä. Muutama ilmoittautunut joutui jäämään pois, mutta Kainuun Luontoretket tukikohtaan Timo Kaikkosen vieraaksi saapui osallistujia Lahdesta, Joensuusta, Riistavedeltä, Siilinjärveltä, Oulusta sekä Kuopiosta.
Vanhojen konkareiden jälleen näkemisen ilo sekä uusiin tutustuminen tapahtui iltapalanuotion loimussa. Timo kokkaili maukkaita vegehampurilaisia, jonka jälkeen iltasauna ja unimatti kutsuivat pitkämatkalaisia.
Lauantaina oli syksyn tuntua, navakka pohjoistuuli ja vain muutama aste lämmön puolella. Melontaretkelle lähdimme Iso-Kukkurijärven etelärannalta.
Kukkurin autiotuvalla piipahdimme katsomassa tupaa sekä laskureittiä sillan alitse. Jukka testasi reitin ensin uimasillaan ja sen jälkeen Weltsu ja Jaana laskivat ”malliksi” avokanootilla. Sillan alapuolen virrassa harjoiteltiin pieni hetki virtamelontaa jonka jälkeen matka jatkui Lavajärven autiotuvalle.
Lavajärvellä loimutimme perinteisesti putkilohet (hiillos sellaiset) sekä keitimme kahvit ja teet. Jokainen oli tehnyt aamupalapöydästä itselleen kuivamuonat, leivät sekä banaanit.
Nimettömän koski oli reitin vauhdikkain ja sai iloiset ilmeet kaikkien kasvoille. Sanna sai ehkä ensimmäiset kunnon hipaisut Kolibri soolokanoottinsa pintaan. Veden korkeus oli sopivimmillaan loppukesän sateiden ansiosta.
Joukovirran laavulla kävimme maissa jaloittelemassa. Päätepisteenä oli tukikohtamme Kainuun Luontoretket Joukojärven rannalla.
Iltaohjelmana oli kirveen heittokisa nelihenkisin joukkuein. Kalevi ja Petri olivat tarkimmat ja saivat aseen melkein maalipölkyn keskelle. Me muut lähinnä kuorimme taustalla kasvaneita mäntyjä...
Palapelitehtävät kookkaista puunpalasista olivat haastavia. Pyramidia emme saaneet aikaiseksi ilman isäntänä toimineen Timon apua.
Iltahämärissä Weltsu kertoi kesän avokanoottiretkestä Vätsäriin. Miten retki suunniteltiin, millaista kartta- sekä muuta ennakkotiedustelua oli ja miten retki sitten toteutui. Marjatta oli naisporukalla tehnyt myös pitkän retken läpi Vätsärin.
Saunan jälkeen istuimme nuotiolla ja nautimme räiskäleitä. Tiskaaminen oli jälleen helppoa, upeat haapalautaset vain nuotioon iltaa valaisemaan. Lautaset olivat niin upeita että muutama ”jäi tiskaamatta” ja lähti kotiin muistoksi.
Jaana toimi muonittajana ja hankki pääosan sapuskoista. Nakkilista sekä ruokalista olivat ovenpielessä. Siihen pyydettiin kolmihenkisiä partioita merkkaamaan omat kokkausvuorot. Mutinoita ei kuulunut vaan kaikki olivat touhuissa mukana. Ruoka oli maittavaa ja sitä oli riittävästi. Ensimmäisen aamupalapöydän kattauksesta olisi pitänyt tajuta ottaa videopätkä. ”Oho!” oli Kalevin hämmästynyt ilme. Kattaukset sekä eväät olivat todella hyvät.
Sunnuntain melontaretki tehtiin Pitkä-Hoiluajärven veneenlaskupaikalta Ala-Valkeaisen autiotuvalle. Keittelimme nuotiokahvit ja tarjoilimme myös paikalle saapuneelle saksalaispariskunnalle. Paluureitti oli läpi pienen puron Kokalmuksen kautta.
Illan istujaisissa sekä retkillä tuli ideoita sekä ajatuksia
kouluttajayhdistyksemme toimintaan. Tällaisia tapaamisia sekä retkiluonteisia varmaan järjestetään ensikaudella lisää. Jäsenistölle suunnattua jatkokoulutusta eri melonta aiheista todettiin myös pandemian hellittäessä kaivattavan.